You are currently viewing Some ja laitteet tappavat foorumit sekä keskustelun

Some ja laitteet tappavat foorumit sekä keskustelun

Ennen Facebookin valta-aikaa foorumit olivat voimissaan. Ei ajassa tarvitse mennä kovinkaan paljon taaksepäin, 10 vuotta riittää. Melkoinen osa foorumien ylläpidostakin olivat muutoksesta onnessaan. Se perustui enemmänkin työtaakan vähenemiseen sekä illuusioon käyttäjäkunnan kasvusta. Toisin kävi.

Muutamaa genreä lukuunottamatta Facebookin ryhmät ovat korvanneet foorumit. IT-maailma, ja muut marginaaliryhmät ovat edelleen vahvasti omissa oloissaan. Samaten isot yritykset tapaavat tarjota teknisen tukensa sekä muun tietovarastonsa ulkopuolella Facebookin.

Syy on kaksijakoinen, eikä varsinaisesti liity mitenkään asiakkaisiin. Yritykset tietävät Facebookin utelun, osaksi koska hyödyntävät sitä itsekin, ja haluavat pitää langat käsissään. Samaan kastiin kuuluu täydellinen epäluottamus Facebookin politiikkaan ja algoritmiin — yksi muutos, ja yritys menettää näkyvyytensä.

Kun tieto- ja tukipalvelut ovat itse hallitulla sivustolla, niin tarjottuun materiaaliin eivät ulkopuoliset vaikuta. Hieman heikot esimerkit, mutta kelvannevat.

  • Kun myydään eläintarvikkeita, niin teksteissä ei tarvitse pohtia tulkitseeko Facebook asioita eläinten myynniksi ja poistaa ohjetekstin sekä hetken kuluttua sulkee yrityksen pääsyn Facebookiin kokonaan.
  • Yritys myy metsästys- ja erätarvikkeita, jolloin oma ympäristö poistaa murheen, että Facebook tekisi bannit, koska myydään sorsastukseen välttämättömiä tarvikkeita.
  • Erotiikkapalvelut ovat kaikille selvästä syystä ulkona Facebookista, mutta jos yritys myykin kopioita antiikin Kreikan patsaista, niin yksikin mainoskuva kertoo moraalisesta rappiosta ja näkyvyys loppuu siihen.

Selvin etu ei tule pelosta näkyvyyden menettämisestä, vaan että Facebookin algoritmi ei aidosti tuo yrityksille näkyvyyttä. Kun ollaan omalla sivustolla ja omalla foorumilla, niin yrityksen sekä tarjotun palvelun ohjeet ja tukipalvelut löytyvät Googlella. Samalla jokainen hakutulokista foorumille ohjattu käynti tukee pääsivuston näkyvyyttä. Sitä ei Facebookin sivut (joka on vihoviimeinen kesintö) tai edes ryhmät pysty tarjoamaan — ilmiselvästä syystä sekin: Facebook haluaa pitää jokaisen tiukasti omassa palvelussaan.

Mutta yritykset ja niiden tarjonta ovat poikkeustilanne. Jos mietitään suomalaista foorumitarjontaa, ja jätetään ulkopuolelle jotkut Ylilaudan tapaiset marginaaliylilyönnit, niin parhaat esimerkit löytyvät eläinpuolelta. Tai ainakin itselle tutuimmat löytyvät sieltä.

Some on nopea ja vaivaton

Muistaako joku vielä Lemmikkipalstat? Seura- ja harraste-eläinpuolella ehdottomasti suurin keskustelualusta. Se kuoli todella nopeasti. On se edelleen hengissä, mutta liikennettä ei ole enää, lukuunottamatta vapaamman sanan osiota Päivän peili.

Koirat.com on toinen vastaava esimerkki, paitsi että siellä ei liiku oikein mikään.

Hevosissa sen sijaan Hevostalli.net käy ja porskuttaa vahvasti. Se on poikkeus säännöstä, ja omalla tavallaan ehkä Facebook jopa vahvisti sitä.

Suomi24 oli aikoinaan kaikille tuttu, eikä välttämättä aina positiivisessa mielessä. Siellä on ainakin osassa luokkia liikennettä, mutta paljon sekin on rauhoittunut.

Henkiinjääneillä on kaksi yhteistä tekijää:

  • nimettömyys
  • kurittomuus ja määrätty tapojen vaje

Tekisi mieli väittää, että tavattomuus ei ole vain foorumien vaiva, vaan Facebookissakin parhaiten menestyvät ne ryhmät, joissa ei vaadita peruskäytöstapoja eikä suuremmin tietoakaan. Joten ehkä Ylilauta ei olekaan poikkeus, vaan valtavirtaa.

Facebook haali siten osaajat omiin ryhmiinsä. Syy on kaikkien hyvin tuntema: siellä ovat kaikki ja Facebookin algoritmi jopa painostaa olemaan aktiivinen. O

Tietoa jakavien ja keskustelusta nauttivien oli siten helpompi saavuttaa käyttäjäkuntaa, kuin yrittää löytää heidät netin syyyksistä ja sitten saada opastettua perustamaansa foorumiin.

Foorumimaailman yksi painolasti oli erilaiset ohjelmistot. Foorumeilla tekstin muotoilu tai linkin tekeminen tehtiin aina eri tavalla, alustasta riippuen. Osassa ei pystynyt edes lataamaan kuvia, vaan ne olisi pitänyt siirtää ensin johonkin muuhun ympäristöön ja jakaa sitten sieltä.

Facebook yksinkertaisti tuon. Kaikki toimi joka paikassa samalla tavalla, ja samassa ohjelmassa. Olet kiinnostunut koirista? Sopii, ryhmiä on vaikka kuinka. Haluat esitellä itseäsi kuntoiluryhmissä? Sopii, samasta ikkunasta pääset sinne. Kiinnostaako riidellä keskustella aiheesta voiko islantilaisessa villapaidassa käyttää suomalaista lankaa? Sekin löytyy samasta ikkunasta. Haluatko ensin vääntää kulkutautimyönteisten kanssa ja sitten mennä rokotusryhmän naureskelemaan? Sopii, ja taas sekin reitti löytyy tismalleen samasta ikkunasta.

Foorumeissa reitti olisi monimutkisempi.

Puhelimien (tai mobiilien tai älylaitteiden, mitä termiä haluatkaan käyttää) yleistyminen ja lopuksi tietokoneiden syrjäyttäminen kruunasi kaiken. Facebook rakensi nopeasti mobiiliappin, foorumikehittäjät vetkuttelivat.

Vetkuttelu johtuu määrätystä konservatiivisuudesta. Vaikka IT-puolella hääräävät mainostavat elävänsä huipputeknologian kanssa, niin he eivät halua muutosta (mikä oli aito ongelma Nokian puhelinkehityksessä?). Siksi foorumisoftissa käytetään 20 vuotta vanhaa tapaa muotoilla tekstiä merkkipohjaisesti, ei graafisia editoreita. Samaten he haikailevet pre-webin aikaisiin tekstipohjaisiin news-ryhmiin ja pikaviestinnässä vannotaan ircin voimaan.

Ongelma on siinä, että nykyiselle sukupolvelle moisissa ratkaisuissa on liian jyrkkä oppimiskäyrä. Asiat täytyy tehdä samalla tavalla joka puolella ja mielellään mahdollisimman vähillä tökkäisyillä. Jos haluttu tieto ei ole pyyhkäisyllä saatavilla, niin sitä ei haeta.

Eivät diginatiivit oppineet tehoikkaiksi tietotekniikan käyttäjiksi. Itseasiassa he taantuvat. Se, että hyväksyykö tuon tilanteen tai ei, on toissijaista. Se on fakta, joka olisi otettava niin UX-suunnittelussa kuin sisällöntuotossa huomioon.

Menestynyt kilpapelaaja ei kyennyt asettamaan sähköpostiasiakasta toimintakuntoon. Turhaahan moinen on, koska on webmail. Mutta siinäkin selaimen käyttö on liian haastavaa, mutta onneksi on one purpose maili-appi. Siinä sitä, diginatiivia.

Saatte yhden kerran arvata miksi äänikirjat ohittavat paperisen — tai ohittaisi, jos suomenkielistä tarjontaa olisi riittävästi. Tai miksi YouTube-klippejä katsotaan enemmän kuin elokuvia tai muuta liikkuvan kuvan tuotantoa. Tai miksi sarjakuva-albumit ovat typistyneet yhden ruudun kuviin.

Kaikkien ylemmyydentuntoisten mielialusta Twitter on tyyppipuhtain esimerkki nopeudesta ja suuntauksesta pois keskustelusta yksinpuhelun suuntaan. Twitter tekee kaikkensa estääkseen mielekkään tekstin syntymisen. Samalla Twitter, taas tarkoituksella, on poistanut kaikki rakenteet, jotka edes viittaisivat keskusteluun — ketjuja ei näe suoraan, vaan ne on piilotettu. Ainoa jota helposti tarjotaan, on lyhyitä ja irrallisia pikaviestejä.

Kyse ei ole kiireestä. Kyse on helppoudesta ja että nykyinen tarjonta opettaa kuluttamaan nopeasti – torakan pinna oli ennen negatiivinen luonteenpiirre, mutta nykyään se on normi. Ja ei, en laajenna tätä lasten lisääntyviin ADD-diagnooseihin, koska en tiedä aiheesta.

Mutta nykyiset laitteet suosivat passiiviseen kuluttamiseen. Silloin kun luodaan, niin kyse on tiktok-klipeistä tai Instagram-kuvista hassun suodattimen kautta mankeloituna.  Lyhyttä, nopeaa ja vaivatonta. Kerrasta purkkiin.

Kun webin palveluiden käyttö ei saa vaatia opettelua ja vaivakin on negatiivisen ahdistava asia, niin miten foorumit voivat kilpailla? Eivät ne voikaan, ainakaan nykyisellään.

Tekniikka rajoittaa

Foorumien kuolema, joka on hyvin pitkälle sama kuin keskustelun katoaminen, ei johdu pelkästään somealustojen tarpeesta sitouttaa käyttäjä palvelun omaan lokeroon hyödyntämällä kiirettä, informaatiotulvaa ja nopeaa sekä vaivatonta julkaisemista.

Aito syy on tietokoneiden häviäminen siinä merkityksessä, kuin ne on tunnettu. Pöytäkoneita ei ole enää kuluttajapuolella isommissa määrin kuin osalla pelaamista harrastavista. Tekniikan kehittyessä, ja kun komponenttien koko ja lämpöongelma ratkeaa, nekin poistuvat.

Läppäreitä on hieman enemmän, mutta se pienenevät ruudultaan koko ajan lähemmäs tabletteja, samalla kun puhelimien ruutu suurenee tabletteja hätyyttäen.

Verkkosivuilla on jo pitkään ollut puhelimet enemmistö. Nyt alkavat tabletit hätyyttelemään tietokoneita, mutta sekin on siirtymävaihe.

Aivan kuten mobiilit tappoivat tavalliset puhelimet, niin nykyiset puhelimet (niitä saa jo kutsua puhelimiksi, koska äly- tai matka-etuliite on idioottimainen, muitakaan puhelimia ei suuremmin ole) tulevat tappamaan tabletti- ja tietokonetarjonnan.

Oikeammin — puhelimet ja tabletit yhdistyvät ja tietokoneet jäävät harvinaisemmiksi poikkeustapauksiksi.

Appimaailma pyrkii työskentelemään rajatulla näyttökoolla ja esittämään kaiken mahdollisimman nopeasti. Se tarkoittaa esimerkiksi Facebookin kohdalla sitä, että kaikissa ketjuissa esitellään, pelkän aloituksen sijaan, aloitus ja pari algoritmin valitsemaa kommenttia.

Jokainen tietää mitä siitä seuraa. Toistoa. Kysymykseen vastaa 300 innokasta ja aina samalla vastauksella. Paitsi että se turhauttaa ja takaa, että kukaan ei halua kommentoida millään muullakaan tavalla, niin se saa useimmat luopumaan ketjun seuraamisesta ja siirtämään torakan kärsivällisyytensä jatkuvalla virtauksella esitettäviin uusiin aloituksiin.

Kirjoittaisitko ilman näppäimistöä?

Suurin osa seuraa mitä tahansa somepalvelua tai sivustoa puhelimella. Puhelimen käyttöliittymä perustuu pelkkään näyttöön. Jokainen tietää, että virtuaalinäppäimistöllä ei pidempiä asioita kirjoiteta.

Aikoinaan kun Nokia esitteli datayhteyden puhelimiinsa, niin sitä pidettiin varsinaisena digiloikkana. Aidosti se oli heikennys, sillä siirtonopeudet romahtivat rajusti siitä mitä ne olivat lankapuhelimilla. Toki aika ja paikka vapautuivat, mutta ei käyttökelpoisesti.

Apple esitteli iPhonen ja asetti laitekehitykselle uuden suunnan. Lopputulos oli niin isot puhelimet, että ne eivät enää mahtuneet taskuihin. Mutta mikä tahansa media vapautettiin ajasta ja paikasta.

Foorumit perustuvat tekstiin. Ehkä joku rakentaa puheelle perustuvan foorumin, mutta vielä aika ei ole sille valmis (yritin, mutta ketään ei kiinnostunut; tosin, ei viisi vuotta sitten kukaan vaivautunut kuuntelemaan podcastejakaan).

Mutta laitteiden tekniset rajoitukset, näppäimistön puute, estää ja rajoittaa tekstin kirjoittamista. Kun foorumi edellyttää kirjoittajia, mutta kukaan ei kirjoita, koska laitteista ei ole siihen, niin lopputulos on selvä: foorumimaailman viimeinen sammuttaa valot ja sulkee ovet.

Tekniikan rajoitus on siirtynyt käytäntöihin. Softapuolen kehittäjät panostavat tarroihin, giffeihin ja hymiöihin enemmän kuin mihinkään muuhun tapaan tuottaa kommunikaatiota. Kun perhosryhmässä joku julkaiseen perhosen kuvan ja kyselee nimeä, niin ketju täyttyy piirretyistä perhosgiffeistä. Tai giffeistä, jotka vilkuttavat tekstiä nice.

Sitä kutsutaan some-keskusteluksi. Se pitää hengissä niin Facebookin kuin Instagrammin, mutta myös Twitterin. Twitterissä yhä useampi aloitus, kuin myös vastaus, perustuu meemeihin — joka on hienosteleva (ja virheellinen, mutta niin ne merkitykset muuttuvat) nimitys vitsikkäästä kuvasta. Siis nimenomaan kuvasta.

Ylipäätään Twitterin perusidea debattiin pohjaa tekstiviestimaailman merkkirajoitukseen. Siitä ollaan jopa ylpeitä. Mutta se oli myös yksi tekijä ohjaamassa ihmisiä typistettyihin kirjoituksiin. Masentavinta on se, että historiallinen pohja on vaihtunut nykyiseen reaalitodellisuuteen.

Instagram haluaa vielä vähemmän tekstireaktioita. Toisaalta ymmärrettävää kuvajakopalvelussa. Sen ei kuitenkaan tarvitsisi tarkoittaa sitä, että kappalejako tarkoituksellisesti estetään. Mutta toki sillä saadaan varmistettua se, että jos joku erehtyy kirjoittamaan pidemmän vuodatuksen, niin kukaan ei lue sitä. Ja vastaa hymiöillä.

Foorumien pelastus?

Nopein tekninen ratkaisu olisi tuoda fyysiset näppäimistöt takaisin. Ei niitä puhelimiin kiinni saa, eikä tarvitsekaan. Minulla on puhelimeen paritettuna korvanapit vapaampaan audio kunteluun, bluetooth korvanappi puheluita varten ja isommat kuppikuulokkeet musiikin häiriöttömään kuunteluun.

Puhelin osaa keskustella niin tiedostopuolen pilvipalveluiden kanssa, kuin myös ulkoisen kovalevyn kanssa. Puhelin ja printteri ymmärtävät toisiaan.

Näppäimistön lisääminen samaan yhtälöön on todella helppoa. Tämä teksti on kirjoitettu puhelimella varastosta kaivetun vanhan bluetooth-näppäimistön kanssa.

Minä en kuitenkaan usko tuon ilmiselvän ratkaisun kantokykyyn. Syy on masentava. Ihmiset eivät ole oppineet käyttämään edes korvanappejaan puheluissa, vaan huutavat kaiutin päällä.

Paras tapaus otti päästään pois Applen napit, kun puhelin soi.

Toive kuitenkin on, että edes kirjoitushalukkaat ja -kyvykkäät oivaltaisivat, että he saavat puhelimellaan luotua tekstiä kympin hintaisella ulkoisella bluetooth-näppäimistöllä.

Yksi tapa olisi puheentunnistus, tai edes näppärä tapa ratkaista keskustelu äänellä. Puheentunnistus ei vielä toimi suomeksi, mutta hieman paremmin englanniksi. Vaikka tunnistus onnistuisikin suomesta, niin murteet takaavat, että tuotos ei olisi lukukelpoista (kuin enintään toisille saman murrealueen ihmisille; giffejä raskaampaa on vain murteella kirjoitetut postaukset).

Audiotallennukset olisivat houkutteleva vaihtoehto, äänikirjojen maailmassa. Tekstin voi vilkaista nopeasti läpi, mutta äänen kuunteluun menee joka ainut kerta nauhoituksen pituuden verran. Mutta se saattaisi sopia useimmalle, jolloin kyseessä olisi ikäänkuin podcastien vuoropuhelu.

Ihmiset ovat vain perin ujoja ja siksi audion käyttö ei koskaan lyö itseään läpi.

Foorumien tulevaisuudelle on kuitenkin yksi elinehto: ihmisten kyllästyminen tai pettyminen Facebookin toimintaan. Tuossa tuli kylläkin kaksi, mutta samaan periaatteeseen ne pohjaavat. Yhä lisääntyvissä määrin ihmiset luopuvat Facebookin käytöstä, ja ehkä heidät kannattaisi yrittää saavuttaa.

Some-influensserit ovat nykypäivön ilmiö, joka ei tule aivan heti katoamaan mihinkään. Heidän sisältönsä eivät elätä minkäänlaista foorumia, mutta on toisenlaisiakin vaikuttajia. Kysymys on heistä, jotka tuottavat ryhmiin eniten sisältöä ja myös vastaavat ihmisten kysymyksiin.

Kun heidät saadaan siirtymään foorumimaailmaan, niin muut tulevat perässä — ainakin siltä osin kuin mitä kaivataan foorumeille sopivaa sisältöä.

Miten se onnistuu? En tiedä. Itse vain aloin siirtymään Facebookista uudelle alustalle. Mutta se on vain minä.

Jakke Lehtonen

Teen B2B-markkinoille sisällöntuottoa sekä UX-testauksia. Samaan liittyy myös koulutukset yrityksille ja webmaailman kanssa muutoin painiville. Serverien sielunelämää on joutunut ohessa opettelmaan. Toinen puoli toiminnasta on koirien ravitsemuksen ja ruokinnan suunnittelua sekä varsinkin omistajien kouluttamista hoitamaan koiriaan oikein ja vielä paremmin. Profiili: Jakke Lehtonen

ProtoONE keskustelu

  1. Vieläkö ircciä käytetään? Mä olin ihan unohtanut koko touhun, noin 20v sitten muutama kaveri oli ihan naimisissa sen kanssa :joy:
    Onkohan mun irc-galleria tai MySpace profiilit vielä olemassa…
    MySpace oli aikoinaan tosi tärkeä, Facebookin tullessa moni omaan kuplaan kuuluva (myös minä) jahkaili sinne kirjautumisen kanssa. Eihän se kuitenkaan MySpacen ohi mene :roll_eyes:

    Audion käyttöä ainakin mun osalta rajoittaa kuulottimien tarve. Mitkään napit ei pysy korvissa ja koira on maistellut luurit (ehkä kahdetkin) enkä oo saanut aikaiseksi hommattua uusia. Aikaa ois ollut jo yli vuoden verran. Käytän Metaa pääasiassa bussissa ja yöllä muiden nukkuessa, joten kuuntelu on hankalaa. Ja en todellakaan nää itteäni bussissa pälisemässä vastausta :sweat_smile:

  2. Juu. Ei varmaan ihan sillä mittakaavalla, mutta ainakin osa koodareista käyttää sitä edelleen.

    Itseasiassa suunnittelin irc-palvelimen käynnistämistä jotain vuosi sitten. Mutta koska oma into tsättäilyyn on nolla, enkä oikein usko ympyröistä löytyvät ketään, joka sitä käyttäisi, niin se sitten jäi.

    MySpacesta en tiedä, mutta oma irc-galtsuprofiili oli ainakin vielä keväällä olemassa, kun jostain syystä kävin siellä vilkaisemassa.

    Mites kuppikuulokkeet?

    Ihan hyvin voit. Ei siitä hullun mainetta kummallisempaa saa :rofl:

  3. Maukkaita koiran mielestä :ok_hand:

    Myspace-profiili löytyi, ircgalleria jäi mysteeriksi kun ei oo mitään hajua mikä nimimerkki oli käytössä ja sen aikainen s-postikin on jo poistunut maailmasta. Nyt harmittaa.

    Tuleepa sitä muutenkin joskus mutistua ääneen bussipysäkillä, joten oikeestaan mikään ei muuttuisi :laughing:

  4. Jos mietitään kielialueen kokoa, niin jenkkilän yhdellä suurimmalla ketofoorumilla on noin 34 000 käyttäjää. Siis vain.

    Jos mietitään Facen ryhmiä, niin koirien Katiskassa on 25 000 ja aktiivisin koirakeskustelu on jakautunut kolmeen (erityyppiseen) ryhmään.

    Kansallispuistot tutuksi -ryhmässä on joku einen vajaa 200 000 jäsentä.

    Tuolle jenkkiläiselle foorumille tulee uusia aloituksia alle 10 päivässä, ja keskustelu olemassaolevissa ketjuissa on samaa luokkaa.

    Lähes mikä tahansa face-ryhmä vetää tuon yli ihan rutiinisti. Ja siihen reaktiot päälle.

    Yritän ymmärtää miksi.

  5. Käyttäjä ja jäsen on eri asioita? Facessa on helppo liittyä uuteen ryhmään jäseneksi. Sitten sitä ihmettelee pari päivää / viikkoa ja kyllästyy, mutta silti pysyy jäsenenä. Vaikka ryhmää ei edes muistaisi enää puolen vuoden päästä.
    Tai sitten asia jaksaa kiinnostaa vielä vuodenkin päästä. Jolloin voisi käyttää termiä käyttäjä.

    Foorumeja taasen ensin lueskelee jonkin aikaa ja jos asia kiinnostaa riittävästi/tulee oikea tarve kommentoida, sitten vasta rekisteröityy käyttäjäksi. Toki foorumeillakin roikkuu käyttäjätunnuksia joita ei enää käytetä, mutta rekisteröityminen on aina haasteellisempaa kuin “liity ryhmää”- nappulan klikkaaminen.

Jatka keskustelua foorumilla Meta/KATISKA

8 lisää vastauksia

Osallistujat

Avatar for Jagster Avatar for Lafal