Minulla on huono muisti. Tai siis minulla on kohtuullisen hyvä muisti merkityksellä, että muistan paljon kokonaisuuksia ja asioita. Sen sijaan esimerkiksi nimet ja vuodet ovat täysin mahdottomia. Mutta huonomuistisuus tulee vastaan siinä, että muistini on hyvin valikoiva, ja sen kesto riippuu aivan täysin siitä kuinka paljon muistettavaa asiaa käytän.
Tuossa ei ole sinällään mitään ihmeellistä. Aivot toimivat noin. Jos muistettavaa tietoa ei käytetä nopeasti muistiinpainamisen jälkeen, niin se ei siirry lyhytkestoisesta pitkäkestoiseen.
Pitkäkestoisessa muistissa aletaan rakentamaan synapseja muiden muistisolujen välille. Ne ovat ikäänkuin hermoratoja, joissa muistiin liittyvät välittäjäaineet liikkuvat ja eräällä tavalla päättävät pidetäänkö synapsi, se yhteys, hengissä vai sammutetaanko se. Kun tietoa käytetään uudestaan ja uudestaan, ja nimenomaan jossain mielekkäässä yhteydessä, niin uusia synapseja rakennetaan lisää ja vanhoja vahvistetaan. Silloin asia painuu muistiin.
Ja kääntäen, jos muistettavaa asiaa ei käytetä, niin synapseja aletaan poistamaan ja lopulta se muistisolu eräällä tavalla joutuu eristyksiin eikä sitä löydetä enää. Polku tai ovi, josta päästäisiin juuri siihen muistoon, on hävinnyt tai on niin koukeroisten mutkien takana vain yhtä polkua pitkin, että sinne ei osata enää suunnistaa.
Kaikessa monimutkaisuudessaan tuo prosessi on periaatteeltaan hyvin yksinkertainen. Sekä suunnattoman mielenkiintoinen ja kiehtova. Varsinkin tilanteissa, joissa aivot alkavat rakentamaan uusia kiertoteitä jo oleville muistipaikoille, koska syystä tai toisesta aikanaan tehdyt synapsit ovat käyttökelvottomia.
Kaikki tämä perustelee sitä miksi
- kertaus on opintojen äiti
- kieltä opetellessa uutta sanaa olisi käytettävä seitsemän kertaa mielekkäässä asiayhteydessä, että sen muistaisi
Takaisin minuun ja otsikkoon.
Minulla on huono muisti merkityksessä, että minulle tulee vastaan useita asioita päivän aikaan, jotka unohdan joko tunnin päästä tai viimeistään seuraavana päivänä. Jos aikaa kuluu yli viikko, niin minulla on jäljellä enää vain hailakka muistikuva siitä, että jotain oli jossain.
Tuo oli vahva peruste sille miksi aikoinaan perustin Katiskan sivuston koira-asioille. Tai jos teen digimaailman säätöjä omilla servereilläni, niin minun on pakko tehdä asennuksista, muutoksista ja korjauksista juttu. Joko julkisena tai yksityisenä. Muutoin minulla ei ole hetken kuluttua pienintäkään käsitystä mitä olen tehnyt, miten ja miksi.
Ongelma ei ole pelkästään tekemisissä, vaan myös ideoissa. Minulle tulee päivittäin mieleen ajatuksia jostain, jotka olisi selitettävä — joko tekstinä tai audiona. Viimeistään tunnin päästä en enää muista mikä se asia oli.
Moiset voisi kirjoittaa ylös. Useimmiten olen tilanteessa, että se ei ole mahdollista. Joko olen puhelimessa tai liikenteessä, enkä kertakaikkiaan pysty tekemään kirjallista muistiinpanoa. Tai olen selälläni ja katselen jotain täysin toissijaista elokuvaa tai sarjaa, ja olen vain liian laiska nousemaan tehdäkseni jotain.
Audio on tuohon ratkaisu. Tai olisi, jos muistaisin. Kyllä, minä onnistun aika ajoin unohtamaan jopa sen, että voisin samantien höpistä idean talteen. Tapahtuu usein silloin kun olen esimerkiksi kävelyllä.
Olen vakaasti sitä mieltä, että aivoissani on jokin rakenne- tai logiikkavirhe, jonka takia moiset priorisoinnit eivät toimi sen vertaa, että ne rakentaisivat viittä minuuttia kauempaa kestävän muistijäljen.
Tai sitten minulla on päässä niin vanha käyttöjärjestelmä ja tekninen ratkaisu, että muistitilaa on huomattavan rajallisesti.
Pahat kielet tosin väittävät, että kyseessä on luonnevika.
Saattaa aika ajoin pitää paikkaansakin. Tässä kohtaa kyse on ehkä opitusta toimintatavasta. Olen kehittänyt prokrastinaation taiteen asteelle. Osaksi se pohjaa laiskuudelle, jossa olen valmis näkemään enemmän vaivaa asian tekemättä jättämiselle, kuin mitä tekeminen vaatisi. Mutta iso osa saattaa olla opeteltua käyttäytymistä.
En halua miettiä epämiellyttäviä asioita. Olen aikoinaan polttanut itseni henkisesti täysin loppuun ongelmien pohtimisella, ja minulla on edelleenkin hieman taipumusta siihen. Ja koska moinen murehtiminen tapahtuu aina öiseen aikaan, joka on täyttä myrkkyä mielenrauhalle, mielenterveydelle sekä henkiselle zenille, joten pyrin aktiivisesti olemaan ajattelematta moista asiaa. Se taasen johtaa muistamattomuuteen. Ja se saattaa sitten heijastaa siihenkin, että unohdan pikkuasioita, kuten höpistä audiona talteen podcast-idean.
On olemassa toinenkin selitys, joka voisi pohjata tuohon käytökseen unohtaa epämiellyttävät asiat tai sellaiset, joita en halua ylipäätään miettiä. Tai tehdä.
Ehkä en pohjimmiltaan enää haluakaan tehdä blogeja, artikkeleita ja podcastejä. Olen tuottanut sisältöä, varsinkin koirapuolelle, vuosikymmeniä (monikko, koska aikajänne on yli 20 vuotta), ja ehkä en enää aidosti halua tehdä sitä maailmaa. Siitä on tullut rutiini ja velvollisuus, ja omassa henkisessä luonneviassani inhoan syvästi rutiineja ja velvollisuuksia.
Olen julkisestikin todennut, että minulla ei ole enää tunteenpaloa koirien ruokintaan, ravitsemukseen ja sen kaltaisiin asioihin, joista digitaalinen minäni parhaiten tunnetaan (tuossa ahtaassa genressä ja kuplassa). Olen tehnyt sitä jo niin kauan, että uusia asioita tulee vastaan huomattavan harvoin. Ei siis ole mitään mistä innostua.
Samaan saattaa pohjata sekin miksi tuotin lyhyessä ajassa melkoisen paljonkin melontaan liittyviä aiheita. Innostuin kajakkimelonnasta, retkimalliin — se on edelleenkin iso juttu, mutta vuosi sitten rikoin olkapääni, enkä päässyt melomaan. Ja siinä vaiheessa vaihdoin lennossa maanisesta tilasta depressiiviseen murjottamiseen ja henkiseen ranteiden viiltelyyn.
Eksyin taas aiheesta. Tarkoitus ei ollut puhua omista motivaattoreistani, vaan muistiinpanojen tekemisestä.
Koska elän mobiilien suhteen Applen ekosysteemissä ja teen nykyisellään työni iPadillä, kun iPhone ja Apple Watch kuormittavat elämää muilla akseleilla, niin muistiinpanotyökalu tulee siitä maailmasta. Mutta tismalleen sama tai samankaltainen löytyy taatusti androideille ja muille järjestelmille. Itseasiassa audiotallennin kuulunee vakiona aivan jokaiseen järjestelmään.
Minulla on käytössä appi Just Press Record. Osaksi siksi, että sen nimeämistapa on simppeli aikaleima, mutta aito syy sen käyttöön juontaa muista historiallisista syistä. Se oli aikoinaan ainoa audiotallennuksen appi, joka — järjestelmän sallimissa puitteissa — kykeni aidosti käyttämään iPhoneen liitettyä ulkoista mikrofonia. iPhone itse ei sitä osannut.
iOS:n oma Tallennin-appi nimeää audiotiedostot täysin aivokuolleella tavalla sijaintia käyttäen. Minulla asuu naapurissa taksiyrittäjä, joten paikannus nimeää klippini hänen yrityksensä nimellä ja sijainnilla. Se on niin ärsyttävää, että en suostu käyttämään koko Tallenninta.
Minulla on älykellona Apple Watch. Joten olen laittanut Just Press Recordin äänitysnappulan kellotauluun. Jos minun pitäisi käyttää puhelinta, niin ei tulisi mitään. Joko puhelin ei ole vieressä tai se on taskussa, ja jo pelkkä luurin noutaminen tai taskusta kaivaminen on liian suuri urakka. Audiomuistiinpanot jäisivät taatusti tekemättä — eikä tuo ole edes jossittelua, vaan noin aikoinaan juurikin kävi.
Nyt riittää, että tökkään kellon työpöydällä olevaa nappulaa ja höpisen muistettavan asian. Homma hoidossa.
Ainakin melkein. Sitten pitäisi vielä muistaa kuunnella ne tallennuksetkin joskus… Mutta yleensä muistan ne siinä vaiheessa, kun iskee inspiraatio tehdä jotain, mutta ei ole aiheideaa.
Mihinkään akuuttiin ja aikasidonnaiseen asiaan en tuota tapaa pysty käyttämään. Siihen apu periaatteessa löytyy Applen salakuuntelevasta digilutk… anteeksi, aina avuliaasta digiavustajasta Siristä. Mutta onnistun erittäin harvoin saamaan sitä laittamaan mitään muistiinpanoihin tai kalenteriin.
Kysymys muistini suhteen on siis pitkälle toimintatavoissa. Muistanko nauhoittaa idean tai ajatuksen heti, kun se tulee mieleen. Olen petrannut tuossa suhteessa.
Muistin joku aika sitten jopa siivota tallennukset, hävittää toteuttamiskelvottomat ja nimetä loput jotenkin järkevämmin kuin päiväyksellä ja kellonajalla. Mutta törmäsin uuteen ongelmaan.
Pelkkä ajatus eräällä tavalla otsikkotasolla tai lauseen mittaisena kuvauksena ei riitä. Isossa osassa ideoita en enää muistanut mikä minulla oli tausta-ajatuksena, agendana tai tulokulmana — konsulttikieltä, jos joku pelaa bullshit-bingoa. Joten joudun opettamaan itseni selittämään hieman perusteluja siitäkin miksi juttu tai podcast pitäisi tehdä, mitä aidosti haluan selittää.
Varoituksen sana loppuun. Niin näppärän vaivaton kuin kello onkin, niin työpöydällä olevaa nappulaa on helppo painaa vahingossa. Minulla oli useampikin kymmenistä minuuteista muutamaan tuntiin kestävä tallennus, jotka olivat taskunauhoituksia — vai pitäisikö sanoa rannetallennuksia.
Teen B2B-markkinoille sisällöntuottoa sekä UX-testauksia. Samaan liittyy myös koulutukset yrityksille ja webmaailman kanssa muutoin painiville. Serverien sielunelämää on joutunut ohessa opettelmaan. Toinen puoli toiminnasta on koirien ravitsemuksen ja ruokinnan suunnittelua sekä varsinkin omistajien kouluttamista hoitamaan koiriaan oikein ja vielä paremmin.
Profiili: Jakke Lehtonen
Vastaus foorumille: muistaminen
Säästääkseni kirjoitusvaivaa yritin saada Deckardin, foorumin tekoälyn (onko tekoälykoodin nimeäminen asian haitallista inhimillistämistä?), selittämään muistamisen neutotieteellisen puolen.
Mutta sitten en vaivautunutkaan ohjaamaan sitä selittämään asiaa tarkemmin, ja lopputulos oli pintapuolista sillisalaattia.
Muistijäljen synnyttäminen synapsitasolla aivoissa Tekoäly
Jagster:
Aivot, muistaminen ja mitä aivoissa synapsitasolla tapahtuu. Selitä miten muistijälki muodostuu eli mitä aivoissa tapahtuu, kun jokin asia painetaan mieleen, joko tietoisesi tai muun ajattelun ohessa.
Deckard:
Muistijäljen muodostuminen aivoissa on monimutkainen prosessi, joka tapahtuu synapsitasolla. Kun opimme tai muistamme jotain, aivoissa tapahtuu useita muutoksia, jotka liittyvät synapsien vahvistumiseen ja uusien synapsien muodostumiseen. Tässä on yleiskatsaus siitä, mitä tapahtuu:
Hermoverkkojen aktivaatio: Kun koemme tai opimme jotain uutta, aivojen hermosolut aktivoituvat. Tämä aktivaatio voi olla seurausta ulkoisista ärsykkeistä tai sisäisestä ajattelusta.
Synaptinen plastisuus: Tämä on prosessi, jossa synapsien vahvuus muuttuu. Synapsit ovat kohtia, joissa hermosolut kommunikoivat keskenään. Synaptinen plastisuus voi olla joko pitkäaikaista vahvistumista (LTP, long-term potentiation) tai pitkäaikaista heikentymistä (LTD, long-term depression). LTP liittyy muistijälkien vahvistumiseen, kun taas LTD voi liittyä tarpeettomien muistijälkien heikentämiseen.
Neurotransmitterit: Kun hermosolu aktivoituu, se vapauttaa kemiallisia välittäjäaineita, kuten glutamaattia, synapsirakoon. Nämä välittäjäaineet sitoutuvat vastaanottavan hermosolun reseptoreihin, mikä voi johtaa synapsin vahvistumiseen.
Uusien synapsien muodostuminen: Oppimisen ja muistamisen myötä aivoihin voi muodostua uusia synapseja. Tämä synaptogeneesi on tärkeä osa muistijälkien muodostumista ja aivojen kykyä sopeutua uusiin kokemuksiin.
Molekyylitason muutokset: Muistijälkien muodostuminen liittyy myös molekyylitason muutoksiin, kuten proteiinisynteesiin ja geeniekspressioon. Nämä muutokset voivat vaikuttaa synapsien rakenteeseen ja toimintaan.
Hippokampuksen rooli: Hippokampus on aivojen osa, joka on erityisen tärkeä uusien muistojen muodostumisessa. Se toimii eräänlaisena väliaikaisena tallennuspaikkana, ennen kuin muistot siirretään aivokuorelle pitkäaikaiseen säilytykseen.
Muistijäljen muodostuminen on siis monivaiheinen prosessi, joka vaatii hermosolujen ja synapsien välistä vuorovaikutusta sekä molekyylitason muutoksia. Tämä prosessi mahdollistaa sen, että voimme oppia uusia asioita ja muistaa ne myöhemmin.
Jagster:
Miten muistijälki muuttuu pysyväksi, eikä häviä jollain lyhyellä aikavälillä?
Deckard:
Muistijäljen muuttuminen pysyväksi on prosessi, joka vaatii aikaa ja useita vaiheita. Tämä prosessi tunnetaan konsolidaationa, ja se sisältää useita mekanismeja, jotka auttavat vahvistamaan ja säilyttämään muistot pitkäaikaisesti. Tässä on keskeisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat muistijäljen pysyvyyteen:
Konsolidaatio: Tämä on prosessi, jossa lyhytaikaiset muistot muuttuvat pitkäaikaisiksi. Konsolidaatio tapahtuu usein unen aikana, erityisesti syvän unen ja REM-unen vaiheissa, jolloin aivot käsittelevät ja vahvistavat päivän aikana opittuja asioita.
Hippokampuksen ja aivokuoren yhteistyö: Aluksi muistot tallentuvat hippokampukseen, mutta ajan myötä ne siirtyvät aivokuorelle pitkäaikaiseen säilytykseen. Tämä siirtymäprosessi voi kestää päiviä, viikkoja tai jopa pidempään.
Toisto ja harjoittelu: Toistuva altistuminen tai harjoittelu vahvistaa synaptisia yhteyksiä, mikä tekee muistijäljestä pysyvämmän. Tämä voi tapahtua esimerkiksi kertaamalla opittua tietoa tai soveltamalla sitä käytännössä.
Emotionaalinen merkitys: Emotionaalisesti latautuneet tapahtumat tallentuvat usein pysyvämmin, koska ne aktivoivat amygdalan, joka on aivojen osa, joka liittyy tunteiden käsittelyyn. Tämä voi johtaa voimakkaampiin ja kestävämpiin muistijälkiin.
Neuroplastisuus: Aivojen kyky muovautua ja sopeutua uusiin kokemuksiin on keskeinen tekijä muistijälkien pysyvyydessä. Neuroplastisuus mahdollistaa uusien synapsien muodostumisen ja olemassa olevien synapsien vahvistumisen.
Biokemialliset muutokset: Pitkäaikainen muistaminen vaatii proteiinisynteesiä ja muita biokemiallisia muutoksia, jotka tukevat synapsien rakenteellista ja toiminnallista muutosta.
Näiden tekijöiden yhteisvaikutus auttaa varmistamaan, että muistijäljet eivät häviä lyhyellä aikavälillä, vaan ne säilyvät ja vahvistuvat ajan myötä.
Jagster:
Toisin sanoen asian toistuva käyttäminen, palauttaminen muistista, vahvistaa muistijälkeä luoden uusia synapseja?
Deckard:
Kyllä, juuri näin. Toistuva käyttäminen ja muistista palauttaminen ovat keskeisiä tekijöitä muistijäljen vahvistamisessa. Kun käytät tai palautat tietoa muistista, aktivoit kyseiseen tietoon liittyviä hermoverkkoja. Tämä aktivaatio voi johtaa synaptiseen plastisuuteen, jossa synapsit vahvistuvat ja uusia synapseja voi muodostua. Tämä prosessi tekee muistijäljestä pysyvämmän ja helpommin saatavilla olevan tulevaisuudessa. Toistaminen ja aktiivinen muistaminen ovat siis tehokkaita tapoja parantaa oppimista ja muistamista.
Jagster:
Miksi osa aiemmin hyvin muistetuista asioista kuitenkin häviää muistista ja jäljelle jää vain tieto, että olen tämän joskus muistanut? Puhutaan terveistä ihmisistä, ei esimerkiksi muistisairaista.
Deckard:
Muistojen häviäminen tai heikentyminen on normaali osa ihmisen muistiprosessia, ja siihen vaikuttavat useat tekijät. Tässä on muutamia syitä, miksi aiemmin hyvin muistettu tieto voi hävitä tai heikentyä:
Unohtaminen ja häipyminen: Ajan myötä ilman toistoa tai käyttöä muistijäljet voivat heikentyä. Tämä on osa luonnollista unohtamisprosessia, jossa aivot priorisoivat aktiivisesti käytettyjä tietoja ja karsivat vähemmän tärkeitä tai käyttämättömiä tietoja.
Häiriötekijät ja interferenssi: Uudet muistot voivat häiritä vanhojen muistojen palauttamista. Tämä ilmiö tunnetaan interferenssinä, ja se voi tapahtua sekä proaktiivisesti (vanhat muistot häiritsevät uusien oppimista) että retroaktiivisesti (uudet muistot häiritsevät vanhojen muistamista).
Muistojen yhdistyminen ja muokkaus: Muistot eivät ole staattisia, vaan ne voivat muuttua ajan myötä. Kun muistoja palautetaan, ne voivat yhdistyä uusiin tietoihin tai kokemuksiin, mikä voi muuttaa alkuperäistä muistijälkeä.
Kontekstin puute: Jos muistoa ei voida palauttaa alkuperäisessä kontekstissa, se voi olla vaikeampi muistaa. Konteksti, jossa tieto alun perin opittiin, voi toimia vihjeenä muistojen palauttamisessa.
Biologiset tekijät: Vaikka kyse ei ole muistisairaudesta, ikääntyminen voi vaikuttaa muistitoimintoihin. Aivojen plastisuus ja kyky muodostaa uusia synapseja voivat heikentyä iän myötä, mikä voi vaikuttaa muistamiseen.
Tunteet ja motivaatio: Muistot, joilla ei ole emotionaalista merkitystä tai jotka eivät ole motivoivia, voivat heikentyä nopeammin kuin tunteisiin liittyvät tai motivoivat muistot.
Nämä tekijät yhdessä voivat johtaa siihen, että aiemmin hyvin muistettu tieto heikkenee tai häviää, jättäen jäljelle vain tunteen siitä, että tieto on joskus ollut muistissa. Tämä on normaali osa muistiprosessia ja osoitus siitä, miten aivot jatkuvasti muokkaavat ja päivittävät tietoja.
Jagster:
Miten asioiden painumista pysyvästi muistiin voi parantaa?
Deckard:
Asioiden painumista pysyvästi muistiin voi parantaa useilla strategioilla, jotka tukevat muistijälkien vahvistumista ja konsolidaatiota. Tässä on joitakin tehokkaita keinoja:
Toisto ja aktiivinen muistaminen: Säännöllinen toistaminen ja aktiivinen muistista palauttaminen auttavat vahvistamaan muistijälkiä. Esimerkiksi flash-korttien käyttö tai itsensä testaaminen voi olla hyödyllistä.
Spaced repetition: Tämä on tekniikka, jossa opittua tietoa kerrataan kasvavin aikavälein. Tämä auttaa estämään unohtamista ja vahvistaa muistijälkiä pitkäaikaisesti.
Kontekstin ja assosiaatioiden luominen: Yhdistä uusi tieto jo olemassa olevaan tietoon tai luo mielikuvia ja tarinoita, jotka auttavat muistamaan. Kontekstin ja assosiaatioiden luominen voi tehdä tiedosta mielekkäämpää ja helpommin muistettavaa.
Unen merkitys: Riittävä ja laadukas uni on tärkeää muistijälkien konsolidaatiolle. Unen aikana aivot käsittelevät ja vahvistavat opittua tietoa.
Moniaistinen oppiminen: Käytä useita aisteja oppimisprosessissa. Esimerkiksi kuuntele, lue ja kirjoita muistiinpanoja. Moniaistinen oppiminen voi parantaa muistamista.
Emotionaalinen sitoutuminen: Yritä liittää opittava tieto tunteisiin tai henkilökohtaisiin kokemuksiin. Emotionaalisesti merkitykselliset muistot säilyvät usein paremmin.
Harjoittelu ja soveltaminen: Käytä opittua tietoa käytännössä. Harjoittelu ja soveltaminen auttavat vahvistamaan muistijälkiä ja tekevät tiedosta käyttökelpoista.
Terveelliset elämäntavat: Hyvä ravitsemus, liikunta ja stressinhallinta tukevat aivojen terveyttä ja muistitoimintoja.
Näiden strategioiden yhdistäminen voi parantaa muistamista ja auttaa varmistamaan, että tieto painuu pysyvästi muistiin.
Jagster:
Onko paperilla ja näytöllä eroa muistamisen tehokkuudessa? Tarkoitan sitä, että onko merkitystä käsitteleekö muistettavaa tai opittavaa asia kirjasta kuin digitaalisesti tietokoneen näytöltä?
Deckard:
Kyllä, tutkimukset ovat osoittaneet, että on eroja siinä, miten ihmiset muistavat ja oppivat tietoa paperilta verrattuna digitaalisiin näyttöihin. Tässä on joitakin havaintoja ja tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa muistamisen tehokkuuteen:
Fyysinen vuorovaikutus: Paperilta lukeminen tarjoaa fyysisen vuorovaikutuksen, kuten sivujen kääntämisen ja muistiinpanojen tekemisen marginaaleihin. Tämä voi auttaa luomaan vahvempia muistijälkiä, koska fyysinen toiminta voi tukea oppimista.
Kognitiivinen kuormitus: Digitaaliset laitteet voivat aiheuttaa enemmän kognitiivista kuormitusta, koska ne tarjoavat usein enemmän häiriötekijöitä, kuten ilmoituksia ja mahdollisuuden vaihtaa sovellusten välillä. Tämä voi heikentää keskittymistä ja muistamista.
Kontekstin ja tilan hahmottaminen: Paperilta lukeminen voi tarjota paremman tilan ja kontekstin hahmottamisen, koska lukija voi helposti nähdä, missä kohtaa kirjaa tietty tieto sijaitsee. Tämä voi auttaa muistamaan tiedon sijainnin ja kontekstin.
Syvällinen lukeminen: Tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmiset saattavat lukea syvällisemmin ja keskittyneemmin paperilta kuin näytöltä. Syvällinen lukeminen voi parantaa ymmärrystä ja muistamista.
Muistiinpanot ja alleviivaukset: Paperilla muistiinpanojen tekeminen ja alleviivaaminen voivat olla tehokkaampia oppimisen tukena kuin digitaalisten muistiinpanojen tekeminen, koska ne vaativat aktiivisempaa osallistumista.
Henkilökohtaiset mieltymykset: Yksilölliset mieltymykset ja tottumukset voivat myös vaikuttaa siihen, miten hyvin tietoa muistetaan eri medioista. Jotkut ihmiset saattavat kokea digitaalisen lukemisen tehokkaammaksi, kun taas toiset suosivat paperia.
Vaikka molemmilla medioilla on omat etunsa ja haittansa, valinta voi riippua henkilökohtaisista mieltymyksistä ja oppimistavoista. Kokeilemalla eri menetelmiä voi löytää itselleen parhaiten sopivan tavan oppia ja muistaa tietoa.
Jagster:
Voiko informaatiotulva heikentää asioiden muistamista? En nyt tarkoita huomion hajaantumista asiasta vaikkapa some-ilmoituksiin, vaan että käsitellään liian suurta tietomassaa esimerkiksi useista kymmenistä eri lähteistä, vaikka ne käsittelisivätkin samaa aihetta?
Deckard:
Kyllä, informaatiotulva voi heikentää muistamista, vaikka kyseessä olisi sama aihe ja ilman ulkoisia häiriötekijöitä. Tässä on muutamia syitä, miksi liian suuri tietomassa voi vaikuttaa negatiivisesti muistamiseen:
Kognitiivinen ylikuormitus: Kun aivot joutuvat käsittelemään suurta määrää tietoa kerralla, se voi johtaa kognitiiviseen ylikuormitukseen. Tämä voi vaikeuttaa tiedon jäsentämistä ja muistijälkien muodostumista, koska aivot eivät pysty tehokkaasti käsittelemään ja tallentamaan kaikkea tietoa.
Tiedon sirpaleisuus: Kun tietoa tulee monista eri lähteistä, se voi olla sirpaleista ja epäjohdonmukaista. Tämä voi vaikeuttaa tiedon yhdistämistä ja kokonaiskuvan muodostamista, mikä on tärkeää muistamisen kannalta.
Keskittymisen hajautuminen: Vaikka aihe olisi sama, useiden lähteiden käsittely voi hajauttaa keskittymistä ja vaikeuttaa syvällistä ymmärtämistä. Syvällinen ymmärtäminen on tärkeää pitkäaikaisen muistamisen kannalta.
Tiedon päällekkäisyys ja ristiriidat: Eri lähteet voivat tarjota päällekkäistä tai ristiriitaista tietoa, mikä voi hämmentää ja vaikeuttaa muistamista. Tämä voi johtaa epävarmuuteen siitä, mikä tieto on tärkeää tai oikeaa.
Muististrategioiden puute: Suuren tietomäärän käsittely voi tehdä vaikeaksi käyttää tehokkaita muististrategioita, kuten tiivistämistä, assosiaatioiden luomista tai muistiinpanojen tekemistä.
Näiden haasteiden hallitsemiseksi voi olla hyödyllistä käyttää strategioita, kuten tiedon jäsentämistä, tiivistämistä ja priorisointia. Keskittymällä tärkeimpiin ja olennaisimpiin tietoihin voi parantaa muistamista ja vähentää kognitiivista ylikuormitusta.
Jagster:
Aivot siis hävittävät muistijälkeen liittyviä synapseja, jos asiaa ei aika ajoin palauteta muistista, eikä siihen liity jotain muita vahvistavia tekijöitä esimerkiksi yhteytenä johonkin muuhun vahvempaan kokemukseen tai vastaavaan. Eli puhutaan ns. nippelitiedosta, jonka muistaa hetken ja käyttämättömänä se unohtuu.
Tuo kuulostaa siltä, että aivot siivoaisivat tallennustilaa ja tekee tilaa uudelle tiedolle. Mutta tiedämme myös, että aivojen kapasiteetti säilöä tietoa on äärimmäisen suuri ja juurikin synapsien luomisen takia.
Onko olemassa teoriaa siitä miksi aivoilla on tekniikka unohtaa asioita?
Deckard:
Unohtaminen on itse asiassa tärkeä ja hyödyllinen osa aivojen toimintaa, ja siihen liittyy useita teorioita. Tässä on muutamia näkökulmia siihen, miksi aivot saattavat olla “ohjelmoituja” unohtamaan:
Kognitiivinen tehokkuus: Aivot pyrkivät toimimaan mahdollisimman tehokkaasti. Unohtaminen voi auttaa vähentämään kognitiivista kuormitusta ja keskittymään olennaiseen tietoon, joka on merkityksellistä ja käyttökelpoista. Tämä voi parantaa päätöksentekoa ja ongelmanratkaisua.
Tiedon priorisointi: Aivot saattavat unohtaa vähemmän tärkeää tai käyttämätöntä tietoa, jotta ne voivat keskittyä tärkeämpiin ja ajankohtaisempiin asioihin. Tämä auttaa sopeutumaan muuttuviin ympäristöihin ja tilanteisiin.
Oppimisen ja sopeutumisen tukeminen: Unohtaminen voi olla osa oppimisprosessia, jossa vanhat ja tarpeettomat tiedot poistetaan, jotta uudet ja relevantit tiedot voidaan omaksua tehokkaammin. Tämä mahdollistaa aivojen sopeutumisen uusiin kokemuksiin ja ympäristöihin.
Emotionaalinen tasapaino: Unohtaminen voi auttaa hallitsemaan tunteita ja stressiä. Esimerkiksi traumaattisten tai negatiivisten kokemusten unohtaminen voi edistää emotionaalista hyvinvointia ja resilienssiä.
Muistijälkien häipyminen: Yksi teoria on, että muistijäljet heikkenevät ajan myötä, jos niitä ei käytetä tai vahvisteta. Tämä voi olla luonnollinen prosessi, joka auttaa estämään aivojen ylikuormittumista.
Vaikka aivoilla on suuri kapasiteetti säilöä tietoa, unohtaminen on tärkeä mekanismi, joka auttaa ylläpitämään aivojen toimintakykyä ja sopeutumiskykyä. Se on osa aivojen dynaamista ja joustavaa toimintaa, joka mahdollistaa tehokkaan oppimisen ja tiedonkäsittelyn.
Jagster:
Päivän mittaan saattaa tulla ideoita ja ajatuksia, varsinkin luovassa prosessissa. Ne ideat kuitenkin häviävät erittäin nopeasti, jos niitä ei laita tallenna muitiinpanona. Miten muistiinpainamista voisi tuolta osin parantaa?
Deckard:
Luovassa prosessissa syntyvien ideoiden ja ajatusten muistaminen voi olla haastavaa, mutta on olemassa useita strategioita, jotka voivat auttaa parantamaan niiden muistamista ja tallentamista:
Välitön muistiin kirjaaminen: Pidä aina mukanasi muistikirja tai käytä digitaalista sovellusta, kuten puhelimen muistiinpanosovellusta, jotta voit kirjata ideat heti ylös. Välitön kirjaaminen estää ideoiden unohtumisen.
Äänimuistiinpanot: Jos kirjoittaminen ei ole mahdollista, käytä puhelimen ääninauhuriominaisuutta tallentaaksesi ideat nopeasti puhumalla. Tämä voi olla erityisen hyödyllistä liikkeellä ollessa.
Rutiinien luominen: Luo päivittäisiä rutiineja, joissa varaat aikaa ideoiden ja ajatusten kirjaamiseen. Esimerkiksi aamulla tai illalla voi olla hyvä hetki reflektoida päivän aikana syntyneitä ajatuksia.
Visuaaliset muistutukset: Käytä visuaalisia muistutuksia, kuten post-it-lappuja tai piirroksia, jotka voivat auttaa palauttamaan mieleen ideat ja ajatukset myöhemmin.
Mind mapping: Käytä miellekarttoja jäsentääksesi ja yhdistääksesi ideoita. Tämä voi auttaa näkemään yhteyksiä ja kehittämään ideoita edelleen.
Priorisointi ja järjestäminen: Kun kirjaat ideoita ylös, yritä myös priorisoida ja järjestää niitä. Tämä voi auttaa keskittymään tärkeimpiin ja lupaavimpiin ajatuksiin.
Reflektointi ja kertaaminen: Varaa aikaa säännöllisesti käydäksesi läpi muistiinpanosi. Tämä voi auttaa vahvistamaan muistijälkiä ja kehittämään ideoita edelleen.
Luova ympäristö: Luo ympäristö, joka tukee luovuutta ja ideointia. Tämä voi sisältää inspiroivia esineitä, taidetta tai musiikkia, jotka stimuloivat ajattelua.
Näiden strategioiden avulla voit parantaa kykyäsi muistaa ja kehittää luovia ideoita, mikä voi olla arvokasta luovassa työssä ja ongelmanratkaisussa.
Jagster:
Yksilöerot ovat suuret, mutta aivan kuin ikänäön kehittyminen siinä 50 ikävuoden jälkeen, niin samaan aikaan uusien asioiden tallentaminen muistiin heikkenee ja vanhoja asioita alkaa häviämään muistista.
Puhutaan normaalista ikääntymisen vaikutuksista ja unohdetaan täysin muistisairaudet. Onko tuo normaalia ja miten moista eräällä tavalla muistaminen rappeutumista voisi hidastaa?
Deckard:
Kyllä, on normaalia, että ikääntyminen vaikuttaa muistitoimintoihin, vaikka kyse ei olisikaan muistisairauksista. Ikääntymisen myötä monet ihmiset kokevat muutoksia muistissa ja oppimiskyvyssä. Tässä on joitakin syitä ja keinoja, joilla muistamisen rappeutumista voi hidastaa:
Syitä muistitoimintojen heikkenemiseen ikääntyessä
Aivojen rakenne ja toiminta: Ikääntyessä aivojen rakenne ja toiminta voivat muuttua. Esimerkiksi hippokampuksen, joka on keskeinen alue muistitoiminnoissa, tilavuus voi pienentyä.
Neurotransmitterit: Ikääntyminen voi vaikuttaa aivojen kemialliseen tasapainoon, kuten neurotransmitterien tuotantoon ja toimintaan, mikä voi vaikuttaa muistiin.
Verisuoniterveys: Aivojen verisuonten terveys voi heikentyä iän myötä, mikä voi vaikuttaa aivojen hapen ja ravinteiden saantiin.
Keinoja hidastaa muistitoimintojen heikkenemistä
Fyysinen aktiivisuus: Säännöllinen liikunta voi parantaa aivojen terveyttä ja hidastaa ikääntymiseen liittyviä muutoksia. Liikunta lisää verenkiertoa aivoihin ja voi edistää uusien hermosolujen syntymistä.
Henkinen aktiivisuus: Aivojen haastaminen uusilla ja monipuolisilla tehtävillä voi auttaa ylläpitämään kognitiivisia toimintoja. Tämä voi sisältää esimerkiksi uuden kielen oppimista, musiikin soittamista tai pulmien ratkaisemista.
Sosiaalinen vuorovaikutus: Sosiaalinen aktiivisuus voi tukea aivojen terveyttä ja vähentää kognitiivisten toimintojen heikkenemistä. Yhteydenpito ystäviin ja perheeseen sekä osallistuminen yhteisöllisiin aktiviteetteihin voi olla hyödyllistä.
Terveellinen ruokavalio: Aivojen terveyttä tukevat ravintoaineet, kuten omega-3-rasvahapot, antioksidantit ja vitamiinit, voivat auttaa hidastamaan ikääntymiseen liittyviä muutoksia.
Riittävä uni: Laadukas ja riittävä uni on tärkeää muistitoiminnoille ja aivojen palautumiselle. Unen aikana aivot käsittelevät ja vahvistavat opittua tietoa.
Stressinhallinta: Krooninen stressi voi vaikuttaa negatiivisesti muistiin ja kognitiivisiin toimintoihin. Stressinhallintatekniikoiden, kuten meditaation tai joogan, käyttö voi olla hyödyllistä.
Näiden strategioiden avulla voi tukea aivojen terveyttä ja hidastaa ikääntymiseen liittyviä muutoksia muistitoiminnoissa. On tärkeää muistaa, että yksilölliset erot ovat suuria, ja mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle.
—
Vain artikkelikuva.
AI-tuotos.